Keskiviikkosalde

Tänään päivä kesti 38 tuntia, ja senkin jälkeen oli vasta lounasaika. Niinpä kotiin päästyäni päätin, että hei – treat yourself. Tänään vuorossa oli katkarapuvarras ja avokadoa. Oikeasti kaupassa mietin ihan tavallista jättikatkarapuvarrasta, mutta pakastealtaasta löytyi käteviä, valmiiksi varrastettuja valkokatkarapuja.

Eli siis salaattipuuhiin: rapuvartaat saivat sulaa lämpimässä vedessä sillä aikaa, kun silppusin punasipulin. Tämän jälkeen pannulle nokare voita ja kuumenemaan. Sitä odotellessa ehdin viipaloida avokadon ja lohkoa limen. Sulatetut katkarapuvartaat pannulle, ja myllystä ripaus suolaa ja pippuria niskaan. Vähän alle minuutin kohdalla käänsin vartaan ympäri, nostin pannun levyltä ja laitoin kannen päälle. Näin ravut saivat rauhassa kypsyä höyryssä, mutta mulla on yleensä paha tapa ylikypsentää katkaravuista sellaisia pyyhekumin koostumuksen omaavia kökköjä.

Tadaa – salaattipohjaa, raikasta punasipulia, avokadoslaisseja ja rapuvarras. Vartaan kruunasin vielä teriyakikastikkeella ja korianterisilpulla. Kuulostaa vaikealta, mutta tähän meni oikeasti ehkä 15 minuuttia, ja siitä 10 meni rapujen hentoon sulattamiseen (kuumalla vedellä sulattaminen helposti taas johtaa pyyhekumimaisuuteen, koska hento katkarapu alkaa jo kypsyä ulkoreunasta sisäpuolen ollessa vielä jäässä – tai jotain vastaavaa, I’m no food scientist, mutta jotain tällaista mulle on ainakin ennen käynyt).

Herättikö postaus ajatuksia? Kommentoi jotain! :)